Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Päivitetty:

07.01.2018 blogi - Kyseenalaistan PEVISAn järkevyyden
26.12.2017 blogi - Mudi tietokannasta poimittua tietoa
17.11.2017 blogi - Oikaisu Mudien FB-palstan tietoihin
07.11.2017 blogi -  Mudi World meting
23.10.2017 blogi  - Kysymyksiä rotujärjestön toimintatavoista?
15.10.2017 Blogi  - Kannattaako kasvattaa?
08.03.2017 Blogi  - PEVISA pois
03.03.2017 Koirat - näyttelyarvosteluja 

22.01.2017 Ajankohtaista


20.12.2016 Blogi
19.12,2016 Joulun toivotus
13.12.2016 Ajankohtaista
21.11.2016 Sivusto avattu

 

 

 

 

 

 

 

x

Kannattaako enää kasvattaa - mitä saan siitä?

 


Kennelliiton viimeaikaisten toimien ja sen toimista julkaistun kirjan perusteella harkitsen, haluanko enää jatkaa rotukoirien kasvatusta Suomessa

Tässä yksi tapaus, jonka vuoksi mietin kasvattajan asemaa:

Olen tyrmistynyt

Unkarilainen mudikasvattaja Marki Klara, ilmoitti kasvattamastaan pentueesta julkisesti Internetissä, rodun pentupalstalla.

Hän kertoi että jäljellä oleva pentu on rotumääritelmän vastainen ja hän myy sen halvemmalla harrastuskoiraksi, tiedon hän kirjoitti englanniksi.

Suomalainen, rodun uusi kasvattaja, tarjoutui palstalla, ostamaan pennun.  Jolloin Marki Klara vielä varmisti että ostaja on ymmärtänyt, että pentu ei ole tarkoitettu käytettäväksi jalostukseen.

Kasvattaja, Marki Klara,  hankki sille exportpedigreen, johon oli merkitty  EI JALOSTUSKÄYTTÖÖN.
Suomessa koira rekisteröitiin EJ-rekisteriin.

Ostaja  kuitenkin  pyysi Unkarin kennelliitolta, jo Suomeen rekisteröidylle koiralle uuden exportpedigreen, ilmoittaen hukanneensa aiemman.  Unkarin kennelliiton virkailija on unohtanut laittaa tähän pedigreehen leiman ei jalostuskäyttöön ja tämän ”kieroudella” saamansa pedigreen hän toimitti JTT:lle saaden heidän puoltamanaan ja muuttamaan koiran ER-rekisteriin Suomessa.

Asiaa ihmeteltiin ja unkarilaisen kasvattajan oli helppo selvittää, että näin on toimittu.

Vaikka rotujärjestö ja yksittäiset henkilöt ilmoittivat koiran omistajan toiminnasta JTT:lle,  jalostustieteellinen toimikunta ja Kennelliiton hallitus hyväksyi tällaisen toiminnan.  

Onko tällainen toiminta oikeudenmukaista ja reilua kasvattajaa kohtaan, joka halusi toimia oikein ja arvojensa mukaisesti.

Unkarissakin arvostettujen ja menestyksekkäiden kasvattajien kunnia-asia on toimia vastuullisesti ja kertoa tosiasiat pennunostajille. Siellä myydään kalliimpia ja halvempia pentuja, riippuen niiden laadusta. Mutta vastuullinen kasvattaja kertoo mihin tarkoitukseen pentu on.  On kotikoiria, harrastuskäyttöön tarkoitettuja ja sitten kasvatustyöhön ajateltuja.

Värivirheellistä ei ole tarkoitettu kasvatukseen, koska se periyttää värivirhettään.  Kun tiedämme että mudilla saa sekoittaa kaikki rotumääritelmän mukaiset värit keskenään, niin tuollaiset brindlet ja sekaväriset koirat yhdistettynä merle koiran kanssa, tuo lisää ongelmia rotumääritelmän mukaisten koirien kasvattamiseen ja sekoittaa vielä lisää geenejä, niin että yksivärisiä ja puhdasvärisiä merle  koiria on entistä vaikeampi kasvattaa.

Kyseisellä koiralla on taustalla vielä tuntemattomista vanhemmista oleva isä ja emänisä  (rotuunotettuja), Joiden terveydestä, eikä muistakaan ominaisuuksista ole minkäänlaista dokumenttia.

Mielestäni tällainen ”kieroilu” ei ole vastuuntuntoisen kasvattajan toimintaa.

Koiramaailmassa ympyrät ovat pienet, mudimaailmassa vielä pienemmät.
Kaikki tuntevat, ainakin tietävät toisensa. Ei se että hankkii halvalla rotumääritelmän vastaisen koiran ja alkaa tekemään sen avulla pentuja, vie kovin pitkälle. Jokainen joutuu vastaamaan omista tekemisistään.

Miten tällainen Kennelliiton ja kasvattajan toiminta edistää rotumme kasvatusta, ennen kaikkea luottamusta kasvattajiin ja yhteistyöhön unkarilaisten kasvattajien kanssa.

Tiedän hyvin että Unkarissa on rekisteröinnille säännöt, mutta kasvattajilla on mahdollisuus kiertää niitä niin kauan, kun rodun rekisterikirja on avoin ja rotuun otetaan tuntemattomasti polveutuvia koiria.   Kasvattajien oma vastuullinen toiminta on tärkeää.

Unkarinpaimenkoirat ry on informoinut jäseniään ja esittänyt että se ei hyväksy mudi uros
Kunok Kincse Nyargal ER38929/14  EJ38929/14 METMU37/R/14 siirtoa ER-rekisteriin.



Eikö meillä kasvattajilla ole enää edes oikeutta tehdä karsintaa pennuistamme, siirtämällä rotumääritelmänvastaiset pennut EI JALOSTUKSEEN – rekisteriin.

Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta, voi kävellä kasvattajan tahdon yli ilman mitään yhteydenottamista tai perustelematta syytä.

Onko viisainta lopettaa rotumääritelmän vastaiset pennut, mikäli ei halua, että joku aloittaa niillä oman kasvatustyönsä.

Meiltä rotukoirien kasvattajilta vaaditaan täällä Suomessa suurta panostusta kasvatustyössä käyttämiemme koirien terveystarkastuksiin, luonteen testaamisiin ja näyttöihin käyttö- ja ulkomuoto ominaisuuksista.  Vaikka teemme parhaamme, ei mikään riitä, aina lisätään vaatimuksia, eikä niitä lisättäessä kuunnella rodun kasvattajia. Etusijalle tulee pennunostajien ja harrastajien vaatimukset, rotujärjestöaktiivien näkemys ja kennelliiton palkkaamien ”asiantuntijoiden” laatimat säännöt.

Nämä toimet vähentävät pienilukuisten rotujen kasvatusta ja jalostukseen käytettävien koirien määrä vähenee vuosi vuodelta.  Yhä suurempi osa rotumme koirista ostetaan ja tuodaan ulkomailta. Kaikkia niitä ei rekisteröidä Suomeen, eikä näin myöskään tutkita virallisesti, eikä käytetä kasvatustyössä.  Kun tuontikoirat ovat osin parempaa tasoa kun Suomessa kasvatetut ja hinta on edullisempi kun Suomessa, niin on luonnollista että  tuonti lisääntyy ja Suomessa tapahtuva kasvatus vähenee.

Väitetään että Suomessa tapahtuva kasvatus on laadukkaampaa, koska koirilta vaaditaan kaikki tutkimukset. Se on myös paljon kalliimpaa, kun me kasvattajat maksamme kaikki nämä jalostuskoiralta vaadittavat terveystarkastukset, luonteen testaamiset ja näytöt käyttö- ja ulkomuoto ominaisuuksista.  Osa koirista karsiutuu pois jalostuskäytöstä, näiden vaatimusten perusteella ja sekin lisää kasvattajien kustannuksia.

Kuinka vakuuttavaa on tehdä laadukasta kasvatustyötä Suomessa, mikäli se perustuu mahdollisimman halpoihin tuontikoiriin, kuten edellä kerroin.

Tapaus on yksittäinen, mutta yleensä ostajilla ei ole muuta vaatimusta pennulleen kun sukupuoli ja että se on rekisteröity.  Harva kysyy etukäteen millaisesta suvusta k.o. pentu on tai ottaa selvää kasvattajan taustasta.    Lopputulos on sattumien summa.

Onko mitään tehtävissä?  Kohdellaanko meitä kasvattajia, kun ”renkejä”,  joiden isäntänä toimii Kennelliiton JTT? 

Nyt jään tauolle ja mietin onko minulla enää motivaatiota jatkaa kasvatustyötä.