Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Päivitetty:

07.01.2018 blogi - Kyseenalaistan PEVISAn järkevyyden
26.12.2017 blogi - Mudi tietokannasta poimittua tietoa
17.11.2017 blogi - Oikaisu Mudien FB-palstan tietoihin
07.11.2017 blogi -  Mudi World meting
23.10.2017 blogi  - Kysymyksiä rotujärjestön toimintatavoista?
15.10.2017 Blogi  - Kannattaako kasvattaa?
08.03.2017 Blogi  - PEVISA pois
03.03.2017 Koirat - näyttelyarvosteluja 

22.01.2017 Ajankohtaista


20.12.2016 Blogi
19.12,2016 Joulun toivotus
13.12.2016 Ajankohtaista
21.11.2016 Sivusto avattu

 

 

 

 

 

 

 

x

Oikaisu Terhi Multamäen jakamaan tietoon Mudien FB-palstalla


Tämä asia koskee 20-vuotta sitten tapahtuneitä asioita. Asiat ei miksikään ajan kanssa muutu, mutta kertomuksia voi aina tuoda esiin.

Terhi Multamäki  Mudeissa on myös sitä, että on väitetty jo kauan sitten eläneen koiran olleen epileptikko, vaikka koiraa ei ole koskaan tutkittu eläinlääkärissä oireilun johdosta. Esim. Wulcanos Happy-Honey on sellainen yksilö. K.o. koira oli mulla kolme kuukautta tultuaan aikoinaan Ruotsista. Tuona aikana en huomannut mitään epilepsiaan viittaavaa, sen sijaan tiettyä oireilua oli, jonka olen vasta nyt myöhemmin ammattini ja kokemusten myötä osannut nimetä vatsakipuoireiluksi. Hanin yhdelläkään jälkeläisellä 4-5 sukupolvessa ei ole todettu epilepsiaa. Sen sijaan useammassa sukupolvessa on ollut vatsakivuista ja/tai allergioista oirelevia yksilöitä. Maallikoiden tekemät "kotidiagnoosit" ovat aina vaarallisia ja voivat johtaa harhaan pahastikin.

Toinen tapaus on Wulcanos Cirja-Cirella, Szófogadás-kennelin kantanarttu, jolla oli kolme pentuetta. Jossain vaiheessa kasvattaja alkoi väittämään, että k.o. narttu periytti epilepsiaa. Asiaa tutkittiin niin, että pentujen omistajia haastateltiin; yksikään sen jälkerläisistä ei ollut koskaan oireillut neurologisesti. Ikuiseksi arvoiukseksi jäänee, että miksi kasvattaja esitti näinkin vakavan "syytöksen", toki arvailuja ja melko varmojakin olettamuksia sen suhteen on tehty.

Tällaiset muka-epileptiset tapaukset sotkevat pahasti rodun jalostusta. Veikkaan, että Unkarissa muutamakin toisilleen pahansuopa kasvattaja viljelee ties mitä syytöksiä toistensa kasvateista. Henk. koht. luotan ainoastaan eläinlääkäreiden lausuntoihin. Jos koira oireilee jotenkin, mutta sitä ei tutkituteta eläinlääkärillä, niin omistajan kertomalla voi pyyhkiä perseensä.”

 


Wulcanos Happy-Honey

Miksi Terhi Multamäki, yksi Wulcanos Happy-Honeyn Suomeen tuojista ja sitä urokselleen käyttäneistä ei tutkituttanut koiraa?
Ensimmäinen pentue, jossa emänä oli Happy-Honey oli Terhi Multamäen omistaman Szófogadás Huszon Negyes in pentue. 

Nartulla ei ollut minkäänlaisia tutkimustuloksia, ei edes lonkkalausuntoa. Se kuvattiin vasta pentueen jälkeen.  Silmätutkimus tehtiin toisen pentueen jälkeen.

Miksi Wulcanos Happy-Honey hylättiin tuon toisen pentueen ja tutkimuksen jälkeen?  Tiedättekö mihin se joutui?  Miksi sitä kierrätettiin paikasta toiseen, mutta kukaan ei kantanut siitä vastuuta, eikä halunnut sitä? 

Näin jälkikäteen voin todeta, että haluttiin omalle koiralle jälkeläisiä, mutta vastuu kasvatuksesta jätettiin ”jonkun muun” harteille. 

Nämä Hanin Ruotsista tuoneet henkilöt hylkäsivät sen kun olivat saaneet itselleen sen jälkeläiset ja se tuotiin minulle, Miksi he eivät halunneet hoitaa ja pitää tuomaansa koiraa? Hani on haudattu tuohon metsääni, mihin kaikki koirani on laitettu.  Minusta toiminta oli vastuutonta.

On helppo heittää syytöksiä muiden tekemisistä FB;n kautta vailla mitään vastuuta omasta toiminnasta, sen syistä ja seurauksista.

Wulcanos Cirja-Cirella

En lue Cirja-Cirellaa kantanartukseni, kasvatustyöni perustuu narttuihin Nyirsegfia Ica Szófogadás ja Nyirségfia Csinos Szófogadás 

Hankin Wulcanos Cirja-Cirellan Ruotsista. Sen isä oli Ruotsiin Unkarista ostettu Kikerdi, joka oli rotuunotettu. Emä Suomessa syntynyt Catamount Okker Alice.  Aloitin kasvatustyöni sen avulla.  Teetin sillä kolme pentuetta, jokaisen pentueen isänä oli eri uros.  Kun pennut tulivat 2 – 5 vuotiaiksi, niistä tuli esiin epilepsia.

Ensimmäinen oli kotiin jättämäni uros Szófogadás Egyes, se eli myöhemmin sukulaiseni luona. Sillä oli epilepsia, joka tuli esiin vähän alle viisivuotiaana ja voimistui iän myötä, eivätkä sille eläinlääkärin kautta hankitut lääkkeet tehonneet kohtauksiin.  Lopetutin sen  seitsemän vuoden iässä.

Toisesta pentueesta kohtauksia sai kaksi koiraa narttu ja uros. Uros puri kohtauksen aikana omistajia ja he halusivat lopettaa sen, koska pelkäsivät kohtauksia.  Itselläni olleen nartun Szófogadás Kettes, kohtaukset olivat harvakseltaan ja se eli 10vuotiaaksi.

Kolmannessa pentueessa urokselle tuli epilepsia esiin jo reilu 2-vuoden iässä ja omistaja lopetti sen pelätessään sen käytöstä.

Mikäli olisin tiennyt, että nartun isä on epileptikko, tuskin olisin Wulcanos Cirja-Cirellaa ostanut, enkä teettänyt sillä pentuja.  Asia paljastui vasta paljon myöhemmin kun tutkin koiran taustaa pentujen sairastuttua.
Wulcanos Cirja-Cirella on ainoa näistä Ruotsissa kasvatetuista, n.s. ensimmäisistä mudeista, jota on käytetty kasvatukseen ja jolla on jälkeläisiä.  Ruotsissa ei jatkettu k.o. koirien sukua.

Kun kerroin nämä asiat suomalaisille harrastajille, mustamaalasin rotua ja tietenkin Terhi Multamäen omistamaa urosta. Mikäli en olisi kertonut, olisin salannut tärkeää tietoa.  Mikä on oikea toimintatapa?  Mitä on avoimuus?  Onko se sitä, mitä muut haluavat kuulla asioista ja negatiiviset asiat pitää jättää kertomatta.

Harvalla eläinlääkärillä on taito ja mahdollisuus tehdä epilepsiadiagnoosi, muuten kun sulkemalla pois muut sairaudet ja huomioimalla omistajan kertomus. Kenelle ja ketä varten tulee tällainen todistus esittää?   Terhikö on suuri ”guru”, jolta pyydetään oikeutta käyttää epilepsiadiagnoosia?

Itse poistin kaikki Wulcanos Cirja-Cirellan jälkeläiset kasvatustyöstäni ja kerroin syyn avoimesti.
Tiedän tällä hetkellä paljon enemmän epilepsiasta ja tiedostan, että se periytyy monigeenisesti, joten se on ongelmallinen ja vaikea huomioitava kasvatuksessa. 

Ensimmäisestä pentueesta tiedän, että sekä emä että isä toivat varmasti runsaasti epi-geenejä pentueeseen.
Toisessa pentueessa, epi-geenit tulivat pääosin emältä, koska isää käytin jatkossakin toisten narttujen kanssa ja sain terveitä pentuja eikä myöhemmissäkään polvissa ole esiintynyt epilepsiaa.
Kolmannessa pentueessa, emä periytti varmasti epi-geenejä ja isälläkin oli mahdollisuus tuoda niitä.

Miksi pentueita oli näinkin monta?  Itselleni ei tullut mieleenkään ostaessani luotettavalta kasvattajalta narttupennun, että se voisi kantaa epilepsiaa, sehän oli terve kaikilta osin. Kun ensimmäinen pentu sairastui,  sen emällä oli jo kaksi pentuetta ja  se kantoi kolmatta pentuetta. Eikä yksi sairaaksi epäilty koira vielä osoittanut että sairaus on perinnöllistä. Kohtauksia voi saada monesta muustakin syystä.  Vasta kun muissa pentueissa tuli ilmi sama sairaus, aloin tutkia ja ottaa selvää koiran perimästä ja epäillä perinnöllistä epilepsiaa. Ennätin käyttää vielä sen tytärtäkin, ennen kun minulle selvisi karu tosiasia että minulla on jalostusnarttu joka jättää jälkeläisiinsä epilepsiaa.

Wulcanos Cirja-Cirella itse eli terveenä  13 vuotiaaksi.  Se ei sairastanut eikä saanut kohtauksia, se vain kantoi perimässään epilepsia geenejä.  

Idiopaattinen epilepsia ei ole aina perinnöllinen.
Perinnöllistä epilepsiaa sairastavan koira sukutaulusta löytyy yleensä lähisuvusta muitakin epilepsiaa sairastavia koiria. Ei epi-geenit hyppää monen sukupolven yli, eivätkä tyhjästä ilmesty, vaan jommankumman, tai molempien vanhempien pitää kantaa voimakkaasti epi-perimää.  Epi-geenit voivat tulla myös vain toiselta vanhemmalta eikä jokainen pentu saa samoja geenejä, jolloin eivät kaikki tai kukaan pennuista sairastu epilepsiaan.  Ne voivat periyttää epilepsiaa silti ja ainakin toisen vastaavia geenenä kantavan kanssa saattaa jälkeläisissä tulla esiin epilepsia. 
Kun koira saa kouristuskohtauksia, ei aina ole kysymyksessä epilepsia, vaan se saattaa johtua monesta muustakin syystä, sen vuoksi on tärkeää ottaa verikokeet, maksa-arvot ym. jolloin suljetaan muut sairaudet pois. 

Itselleni on tärkeää tuntea koiran suku, kun ajattelen koirien kasvatusta. 
Tuntematon suku on aina riski koirankasvatuksessa. Tällainen koira voi tuoda ominaisuuksia, jota emme koiriimme halua. Kun ominaisuudet tulevat selville, saattaa olla myöhäistä korjata enää asia.
Onneksi perinnöllinen epilepsia on rodussamme nykyään harvinainen sairaus. Itse en tunne yhtään tällä hetkellä kasvattavaa kasvattajaa, jotka käyttäisivät epilepsiaa periyttäviä koiria.  Rodullamme on tavattu kyllä koiria jotka ovat saaneet kouristuskohtauksia ja lopetettu ilman selkeää diagnoosia.  Koska ne ovat olleet yksittäisiä, eikä samassa suvussa/ pentueessa ole ilmennyt muita tapauksia, ei voida väittää että tapaukset johtuisivat perinnöllisyydestä, vaan syy on jäänyt epäselväksi.

Varmuuden vuoksi jalostuksesta sulkeminen ei toimi näin pienilukuisessa rodussa ilman vahvaa näyttöä, että sairauden uhka on todellinen.

Haluaisin täydentää KoiraNet järjestelmään rotumme koirien sukutaulut mahdollisimman täydellisiksi, jotta jokainen kasvatusta harkitseva voisi tarkistaa koiriensa suvun mahdollisimman kattavasti ja löytää epäilyttävät kohdat suvuista. (rotuunotetut)