|
Alkuperä
Kumaaniheimojen saapuessa Pannonian tasangolle oli heillä
mukanaan suuria valkoisia koiria vartioimassa laumoja ja
omaisuutta ja pieniä vahvaturkkisia koiria ajamassa eläimiä.
Näitä karjaa ajavia koiria he kutsuivat puliksi.
Sana PULI tarkoittaa alkuperäisessä merkityksessä pientä
paimentavaa koiraa. Pulia on kasvatettu ennenkaikkea
työkoiraksi ja sen ulkomuodolle ei ole asetettu juuri
vaatimuksia; luonteenpiirteistä oli tärkeitä: oppivaisuus,
tottelevaisuus, kestävyys ja nopeus sekä työhalukkuus, ne
ominaisuudet ovat säilyneet kautta vuosisatojen.
Ulkonäöltään alkuperäinen puli on ollut hyvin epäyhtenäinen
riippuen paikkakunnasta ja käyttötarkoituksesta.
1600-1700 hankittiin Unkariin jalostuskarjaa
Länsi-Euroopasta ja samoin vietiin karjaa muualle. Karja
kuljetettiin ajamalla koirien avulla. Silloiseen pulikantaan
sekoittui näin muita keskieurooppalaisia paimentavia koiria.
Paimenet eivät juuri välittäneet koiriensa ulkonäöstä,
kunhan se oli tehtävänsä sopiva.
1800-luvulla luonnontieteilijät kiinnostuivat unkarilaisista
paimentavista koirista ja alkoivat tutkia niitä. Tutkijat
jakoivat tapaamansa paimenkoira-aineiston - pulin eri
variaatiot - kolmeksi roduksi, joille laadittiin
rotumääritelmät.
-
nyöriturkkinen koira tunnetaan PULIna
-
terrierimäinen koira tunnetaan PUMIna
-
pystykorvainen, lyhytkarvaisin koira tunnetaan MUDIna
1920-luuvullla Dr. Emil Raitsits laati pulille
rotumääritelmän ja sai ihmiset kiinnostumaan puhdasrotuisen
pulin jalostuksesta.
Rotumääritelmässä puli oli jaettu neljään eri kokoluokkaan
-
yli 50cm korkeat poliisikäyttöön ja vartiointiin
tarkoitetut pulit
-
40 - 50 cm korkeat nauta- ja sikakarjaa paimentavat puli
-
35 - 40 cm korkeat lampaiden paimennukseen käytettävät
pulit
-
alle 35 cm korkeat seurakoirapulit
Tiedetään myös ettei pulin turkki ollut nykyisenlainen n.
100 vuotta sitten. Koiran turkki tuli olla lyhyempi, jotta
se voi liikkua vapaammin ja liikutella päätän nopeammin.
Puli kerittiin useimmiten samanaikaisesti lampaiden kanssa.
Talveksi paimen antoi puli turkin kasvaa pidemmäksi ja
karkea peittävä karva antoi niin hyvän suojan ettei
pahinkaan pustanpakkanen voinut vahingoittaa pulia. Tiheä
sopivan pituinen turkki oli pulille välttämättömyys jo kauan
sitten. Vanhanajan puli oli pidempi kuin nykyinen.
Paimenella piti olla nopealiikkeinen solakka koira.
Kuono-osa oli myös pidempi ja kapeampi. Korvat olivat
enemmän tai vähemmän pystyt. Vasta rotumääritelmän
julkaisemisen jälkeen nykyinen pulin ulkonäkö on yleistynyt.
Pää on muuttunut pyöreämmäksi, runko lyhyemmäksi, samoin
kuono on lyhentynyt ja pulille on vakiintuneet luppakorvat.
Nykyinen rotumääritelmä hyväksyy vain yhden koon.
Ensimmäinen ominaisuus joka pulia jalostettaessa katosi oli
ruskea ihon pigmentti ja monivärisyys.
Viimeisen 30 vuoden aikana on pulin ulkomuoto yhtenäistynyt
ja hienostunut. Sisäisiä ominaisuuksia on muutettu sitäkin
vähemmän.
Pulin hienot luonnolliset ominaisuudet ovat saaneet sen
tulemaan tunnetuksi ja kasvatetuksi joka puolella maailmaa
ja se on tunnetuin unkarilaisista paimenkoiraroduista.
Pulin latinankielinen nimi Canis familiaris ovilis villosus
hungaricus merkitsee suomennettuna: vahvaturkkinen
unkarilainen paimentava koira.
Ulkonäöllisesti pulilla on yhteneväisyyttä tiibetinterrierin
ja polski ovwcarek nizinny´n kanssa, niillä on ollut myös
sama alkuperäinen käyttötarkoitus |
