|
Komondor
Rotumääritelmä
pdf-muodossa
Historiaa
|
 |
Alkuperä
Kiistattomasti vanhin unkarilainen koirarotu ja epäilyksettä
- kokonsa ja luonteensa perusteella - upein. Se on toiminut
paimenten johtajakoirana; sitä käytettiin harvoin
paimentamiseen. Sen työnä oli karjalaumojen vartioiminen,
mihin tarkoitukseen se olikin aivan ihanteellinen
valppautensa, rohkeutensa ja voimakkuutensa vuoksi.
Vaistoonsa luottaen, ollen vastuuntuntoinen, tuntien oman
voimansa, ollen itsenäinen ja pelottoman rohkea, se suojeli
laumaansa kaikilta pedoilta, aivan kuten se nykyään -
tehtäviensä muututtua - puolustaa kaikkea, mikä sen haltuun
uskotaan.
Vanhin säilynyt kirjoitus, jossa sanaa "komondor" käytetään,
ajoittuu vuoteen 1544. Ensimmäinen kuva menneiden aikojen
komondorista löytyy Ferec Pethen luonnonhistoriasta vuodelta
1815. Komondor on ollut unkarilaisten paimenten uskollinen
seuralainen läpi vuosisatojen. Tekemiensä palvelusten vuoksi
siitä tuli erittäin arvostettu ja vain parhaiden yksilöiden
annettiin pariutua.
Joistakin vanhoista kirjoituksista ilmenee että paimenet
leikkasivat komondorin turkin keväisin ja etenkin
penikoimisen jälkeen. Asiaa tuntemattomat sekoittivat
helposti vastaleikatun komondorin kuvasziin.. Nämä kaksi
rotua sekoitettiin usein vanhoissa kirjoituksissa, kuvissa
ja traditioissa toisiinsa ja luultavasti niitä
risteytettiinkin keskenään. Kysymys kuinka nämä kaksi rotua
pysyivät erillisinä on yhä ilman vastausta. Oliko niillä
paimenyhteisässä erilaiset roolit ja tehtävä vai erottiko
maantieteellinen raja ne toisistaan? Tosiasia on, että
molemmat rodut kehittyivät toisistaan riippumatta. Ainoa
merkittävä ero nykyisen ja vuosisadanvaihteen komondorin
välillä on koko. Koon lisäys johtuu voimakkaammasta
ravinnosta ja paremmasta koiranpidosta. Rodun ulkonäkö ei
ole muulla tavoin merkittävästi muuttunut. 1910 - 1920
luvulla oli ratkaiseva merkitys, koska silloin alkoi
varsinainen jalostustyö ja koirien rekisteröinti. Samalla
myös varsinaiset koirien kasvattajat kiinnostuivat rodusta.
He pyrkivät saamaan rodusta esteettisesti miellyttävämmän.
Heidän oli vaikea hyväksyä vanhanajan takkuista
"pustaturkkia", alettiin suosia kevyempää ja
helppohoitoisempaa, siistimmän näköistä naruturkkia.
Ensimmäinen rotumääritelmä komondorille on kirjoitettu v.
1924 ja rodun latinankieliseksi nimeksi on määrätty: Canis
Familiaris Pastoralis Villosus Hungaricus, sen laati Dr.
Emil Raitsits. Paimenet halusivat komondorien olevan
valkoisia, koska se auttoi heitä tunnistamaan ne yöaikaan,
mutta heillä ei ollut mitään vaaleita laikkuja tai
kellertävää turkinsävyä vastaan. Ihopigmentin väri kiinnosti
heitä, koska oli tunnettua että tummapigmenttinen iho kesti
ja parantui paljon helpommin. Vanhoissa kuvissa näkyy
pystykorvaisia komondoreja, se johtuu siitä että entisaikaan
leikattiin yleisesti paimenten koirien korvat, jotta sudet
tai toiset koirat eivät repisi niitä. Revitty korva parani
huonosti.
Viime sotien aikana komondorkanta vähentyi lähes
sukupuuttoon. Miehittäjien sotilaat pelkäsivät näitä
vartioivia koira ja ampuivat ne heti nähdessään. Piilossa
pidettyjä koiria jouduttiin lopettamaan kovan ruokapulan
vuoksi. Nykyinen komondorkanta on lähtöisin muutamista
elossa säilyneistä yksilöistä ja on näin jalostuksellisesti
hyvin kapealla ohjalla. Kanta on kuitenkin saatu
laajenemaan.
Komondoreja kasvatetaan myös U.S.A.ssa, Kanadassa, Keski- ja
Etelä-Euroopan maissa ja jonkin verran myös Pohjoismaissa.
Suomeen ensimmäinen komondor on tuotu 1978 ja nykyisin
Suomessa on n. 50 yksilön kanta. |
|
|